Tässä blogissa kerron tarkemmin omasta polustani, heräämisestäni ja mitä oivalluksia olen matkan aikana tehnyt. Tästä alkaa myös sarja ja tässä aloitan pintaraapaisulla ja pohjustuksella, myöhemmin syvennyn tarkemmin eri aiheisiin, koska kaikki ei millään mahtuisi yhteen blogitekstiin. Toivottovasti tämä auttaa myös sinua omalla matkallasi :)

Puhuin erään ystäväni kanssa henkisestä heräämisestä ja polusta, sanoin että tää on kyllä aikamoista paskan kaivamista oikeastaan.

Avataan tätä hiukan. Jotenkin sitä odottaa ja ajattelee, että kun tapahtuu henkinen herääminen, niin kaikki olisi love and light, keijukaispölyä ja selväaistit avautuvat toiseen ulottuvuuteen. Noh, näinhän tämä ei ole. Sitä lähinnä tiedostaa oman vajaavaisuutensa, alkaa etsimään tietoa jumaluuksista ja oppaista, toteaa että hekään ei tiedä asioita sen kummemmin ja osaavat olla todella vittumaisia. Joka puolella kannustetaan meditoimaan ja itselle se on ollut ainakin haasteellista, että pitäisi pysähtyä paikalleen ja hiljentää alati äänessä oleva mieli. Siksi olenkin ollut tosi laiska meditoimaan, mutta pikkuhiljaa siinä parantunut ja huomannut itse kuinka tärkeää se ihan oikeasti on! Ei sitä siis turhaan kehoiteta tekemään :)

Varjotyö

Sisäänpäin kääntyminen on pakollista tällä polulla ja siinä päästään siihen paskan kaivamiseen, kutsutaan myös varjotyöksi. Netin kautta löytyy paljon aiheeseen liittyvää materiaalia ja oppaita, suosittelen tutustumaan näihin rauhassa. Varjotyön tarkoituksena on oppia enemmän itsestäsi, opetella kuuntelemaan sisintäsi ja tuntemaan tunteet, ei vain analysoimaan niitä, oppia nimen omaan niistä omista varjoista ja puolista mitä et haluaisi myöntää ja käsitellä. Omalla kohdalla tämä on tarkoittanut sitä, että olen todella sukeltanut omaan sisimpääni ja käsitellyt mm. lapsuuden asioita, suhteita vanhempiini, miten nämä on vaikuttanut vaikkapa parisuhteisiin tai ystävyyssuhteisiin. Apunani on ollut toisia kanssakulkijoita, netistä löytänyt hyviä kysymyksiä mitä pohtia ja minulle on ollut tärkeää kirjoittaa käsin vanhaan kunnon päiväkirjaan pohdintoja. Tämä on auttanut että ajatukset pääsevät pois pään sisältä ja lopettaa kehän kiertämisen. Erilaiset harjoitukset, ohjatut meditaatiot ja energiahoidot ja oman voiman aktivoinnit ovat myös auttaneet puhdistamaan kaikkea kuonaa energeettisesti ja alitajuntaisesti, eli kaikesta en ole edes tietoinen mitä olen puhdistanut, eikä kaikkea ole tarvekaan tietää.

Selväaistit

Egolleni on ollut kova paikka, että kaikki selväaistit eivät ole upeasti auenneet ja en olekaan mahtava meedio heti alkuun, keskeneräisyyden sietäminen ja hyväksyminen on ollut yksi oppiläksyni tässä (mitä opettelen edelleen).

Selvätietoisuus on kohdallani ollut vahva, eli minä vain tiedän jotain asioita, tieto tuntuu ikään kuin tulevan jostain takaraivon läpi. Tämän huomasin ensimmäisen kerran 2011 kun aloin odottaa esikoistani, tiesin heti positiivisen raskaustestin nähdessä, että odottamani lapsi on tyttö. Samoin kävi 2013 nuorimmaista odottaessa, jo ennen raskaustestin tekemistä, että tämä on poika (toki olo oli hieman erilainen kuin ensimmäisessä raskaudessa, mutta tiesin kuitenkin). Tulkintoja tehdessä selvätuntoisuus tulee myös esiin, eli saatan tuntea tulkittavan tunnetilan tai kipuja mitä hänellä on. Hiljalleen myös tässä on alkanut selvänäköisyys avautumaan, mutta todella satunnaisesti. Muita selväaisteja on haju ja maku, näistä minulla ei ole omakohtaista kokemusta, tai jos on niin en ole ainakaan tiedostanut niitä.

Tähän kohtaan on hyvä todeta, että harjoitus tekee mestarin. Säännöllinen meditointi ja harjoitusten tekeminen varmasti auttaisivat minuakin vahvistamaan omia aistejani, koska myös kirjoittamalla kanavointi on toisinaan onnistunut, mutta mutta... Sitä edelleen keksin tekosyitä miksi en ota itselleni aikaa ja tekisi joitain asioita säännöllisesti. Ehkä nyt kun tänne myöntänyt ja julkistanut oman laiskuuden ja tekosyiden keksimisen, otan itseäni niskasta kiinni ja etsin itselleni sen hyvän tapan harjoittaa omaa polkuani ja vahvistaa itseäni säännölllisesti. Toki itselleen on hyvä olla lempeä ja ei pidä pakottaa jotain mikä ei todellakaan tunnu omalta, mutta kaikki me tarvitaan välillä hieman patistelua ja sitä että joku käskee ottamaan pään pois perseestä (kyllä, omat oppaani on mulle näin sanonut, tarot korttien kautta).

Vaikka henkiselle polulle astuminen ja herääminen voi olla epämukavaa ja "nukkuvana" oleminen olisi paljon helpompaa, en silti vaihtaisi tätä pois! Olen oppinut paljon itsestäni tällä matkalla ja paljon on vielä opittavaa, keskeneräisyys on osa tätä, kukaan meistä ei valmiiksi täällä tule. Sen sijaan että tähyilisin jatkuvasti ylös ja pyytäisin apua korkeammilta voimilta, saankin matkata sisimpääni ja löytää yhteyden alkulähteeseen sieltä ja myös vahvistaa omia juuriani ja ydintäni Äiti Maan avulla. Jos siis henkinen polku kutsuu sinua, valmistaudu kaivautumaan ajan myötä syvälle ja juurtumaan maahan, sen sijaan että leijailet jossain korkeuksissa. En sano etteikö leijailua voisi tapahtua, huomaat kyllä kuinka täkeää maadoittuminen tässä puuhassa on :)

Lopuksi vielä haluan sanoa, että tämä teksti on täysin omasta kokemuksestani kertovaa! Se mikä koskettaa minua, ei välttämättä resonoi sinulle yhtään ja päinvastoin, molemmat kokemukset on silti täysin oikeita. Tyylejä toimia henkisellä polulla on yhtä monta kuin tallaajia on, jokaisen kuuluu löytää se oma tapansa tehdä ja toimia.